Kokoveneen ankkurion niin erilainen kuin laivan runko, kuinka pieni veneankkuri voi pitää aluksen 10 000 kertaa suuremman? Tässä tulee esiin perusfysiikka.
Kun laiva joutuu ankkuroimaan tilapäisesti, se heittää ulos veneankkurin, yleensä ylimääräisellä pituudellaankkuriketju, päästäksesi lähemmäs merenpohjaa. Kun ankkuri hitaasti uppoaa, ankkurin kynnet joutuvat kosketuksiin pohjan kanssa hitauden vuoksi. Samaan aikaan, kun aalto tai virta osuu aluksen runkoon, merenpohjan alla olevaan ankkurikynsiin kohdistuu vaakasuora veto, vedon ja painovoiman kaksoisvaikutuksen alaisena, meriankkurin kynsi työntyy hitaasti merenpohjan alla olevaan maaperään, muuttuen yhä kiinteämmäksi ja takaa luotettavan takuun aluksen vakaalle ankkurille ja vesiturvallisuudelle.
Tässä on huomioitava, että meren pohja on tasainen, meriankkuri ei usein pysty tarttumaan lujasti maahan, tai kun aalto on liian suuri, veneankkuri menettää roolinsa, jolloin tapahtuu "kävelyankkuri" -ilmiö, mikä on erittäin vaarallista. Kun alus on ankkuroitu, moottori yleensä sammutetaan, mikä saa laivan ajautumaan ympäriinsä, mikä on erittäin vaarallista.
Vastaavasti on olemassa käsite "ankkuri", joka viittaa vesiin, joissa laivat ankkuroivat veteen turvallisen ankkuroinnin vuoksi, suojaavat tuulelta ja taifuunilta, odottavat tarkastusta ja luotsausta, osallistuvat proomun ylitykseen vedessä, järjestävät laivaston ja muita toimintoja. Ankkurointipaikaksi tulee valita vedet, joilla on sopiva veden syvyys, tasainen pohja, hyvä ankkurinpitokyky, riittävä pinta-ala ja pieni tuuli, aalto ja virtaus, kaukana riutoista ja matalista matalikoista.
Mitä tapoja pudottaa ankkuri?
1. Keulaankkurointia on kahdenlaisia: yksiankkuri ja kaksoisankkuri. Normaalioloissa aluksen sitomiseen voidaan heittää vain yksi ankkuri, vain silloin, kun tuuli ja aallot ovat erityisen voimakkaita ja ankkuripaikka on liian pieni kaksoisankkurin heittämiseen. Keulan ankkuroinnissa runkoon kohdistuu vähiten ulkoisia voimia, kuten tuulen, virran ja aallon isku, joten tämä tapa on tärkein ankkurointitapa ja myös tärkein syy pääankkurin sijoittamiseen keulaan.
2, Perän ankkurointi: Peräankkurointia käytetään enimmäkseen jokiveneissä ja laskeutumisveneissä. Kun jokiveneet ankkuroidaan alavirtaan, ne ankkuroidaan usein perään turvallisuuden varmistamiseksi ja kääntymisen välttämiseksi.
3, Pään ja hännän ankkurointi: Jos laiva halutaan ankkuroida aina aluksen kyljessä, tuulta vasten, käytetään pään ja hännän ankkurointia. Pään ja hännän ankkurointimenetelmä on yleensä heittää pääankkuri vastatuulen suunnasta, laivan perästä pääketjun ulkopuolelle on heitetty ja sitten päästää pääketjua, toinen tapa on heittää pääankkuri pyrstöstä ensimmäisen pääankkurin heiton jälkeen.
Luotettava ankkurointijärjestelmä perustuu oikean ankkurin geometrian sovittamiseen merenpohjan olosuhteisiin. Andy Marine toimittaa valettua 316 ruostumattomasta teräksestä valmistettua veneankkuria, jotka on suunniteltu hiekalle, mudalle ja kivisille pitopaikoille.
Saatavana Bruce (kynsi), Delta (aura), Danforth (fluke) ja taitettavana grapnel-tyyleinä. Tarkkuusvalettu 316 ruostumattomasta teräksestä, peilikäsinkiillotus takaa nopean merenpohjan kovettumisen ja korroosionkestävyyden.
KATSO VENEEN ANKKURIT →Andy Marine toimittaa ankkurointilaitteita ja täydellisiä maatarvikejärjestelmiä jahtien rakentajille, kaupallisille laivastonhaltijoille ja laivalaitteiden jakelijoille.
Tarjoamme räätälöityjä painomäärityksiä, ankkuriketjun kääntölaitteita, keularullia ja ketjun pysäyttimiä integroidun kiinnityspaketin toimittamiseksi.
Jos sinulla on vaatimuksia tavallisille veneankkureille tai mukautettuja erätilauksia, ole hyväota yhteyttä suunnittelutiimiimmeteknisiä luetteloita ja hintoja varten.